KARJALANKARHUKOIRA

Suomalainen rotu

KÄYTTÖTARKOITUS: Pääasiassa hirven ja karhun metsästykseen käytettävä pysäyttävä koira. Metsästysintoinen, varsin itsenäisesti, mutta kuitenkin yhteistyö- haluisesti riistalla työskentelevä koira, joka ilmaisee riistan haukkumalla. Aistit, erikoisesti hajuaisti, ovat tarkat, joten rotu soveltuu suurriistan metsästykseen. Erittäin hyvä suuntavaisto.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Rodun alkuperänä pidetään Komin koiraa, jota kutsuttiin myös syrjäänien koiraksi. Kantakoirat ovat kuitenkin lähtöisin Laatokan Karjalasta, Aunuksesta ja Vienasta, joissa niitä käytettiin kaiken riistan metsästyk- seen. Jalostus aloitettiin 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin vankka, suurriistaa haukkuva koira. Tällöin rodun nimeksi sovittiin karjalankarhukoira. Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1945. Ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin 1946. Nykyisin rotu on yleinen Suomessa.

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, vankkarakenteinen, voimakas, korkeut- taan vain hieman pitempi, tuuheaturkkinen, pystykorvainen koira.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituus on vain hieman säkäkorkeutta suurempi. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta. Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on noin 2 : 3. Kallon pituus on suunnilleen sama kuin sen leveys ja korkeus.

KÄYTTÄYTYMINEN/ LUONNE: Tasapainoinen, hieman itseensäsulkeutunut, rohkea ja sisukas. Erittäin itsevarma, saattaa käyttäytyä aggressiivisesti toisia koi- ria, muttei koskaan ihmistä kohtaan. Voimakas taistelutahto.

PÄÄ: Edestä katsoen kolmiomainen.
KALLO-OSA: Leveä, hieman kaartuva sekä edestä että sivulta katsottuna. Levein kohta on korvien välissä. Otsauurre on hyvin matala.
OTSAPENGER: Loiva, melko pitkä kaartuen tasaisesti kohti kalloa. Kulmakaaret ovat vain hieman kehittyneet.
KIRSU: Suuri ja musta.
KUONO-OSA: Syvä, kärkeä kohti vain hieman kapeneva. Kuononselkä on suora.
HUULET: Ohuehkot ja tiiviisti sulkeutuvat.
LEUAT/ HAMPAAT/ PURENTA: Leuat erittäin voimakkaat. Hampaat ovat hyvin kehittyneet ja säännöllisesti kiinnittyneet; normaali hammaskaavio. Tiivis, leikkaava purenta.
POSKET: Voimakkaat poskikaaret.
SILMÄT: Verrattain pienet, hieman soikeat. Eriasteisen ruskeat, eivät koskaan saa olla keltaiset. Ilme on valpas ja terävä.
KORVAT: Pystyt, melko ylös kiinnittyneet, keskikokoiset ja kärjistään hieman pyöristyvät.
KAULA: Jäntevä, keskipitkä, kaartuva ja paksun karvan peittämä. Ei löysää kaulanahkaa.

RUNKO
SÄKÄ: Etenkin uroksilla selvästi erottuva, nartuilla vaatimattomampi.
SELKÄ: Suora ja jäntevä.
LANNE: Lyhyt ja lihaksikas.
LANTIO: Leveä, voimakas ja hieman viisto.
RINTAKEHÄ: Tilava, ei kovin leveä, melko pitkä, suunnilleen kyynärpään tasalle ulottuva. Kylkiluut ovat hieman kaartuneet. Eturinta on selvä, ei kuitenkaan kovin voimakas.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on loivasti kohoava.
HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, selän päälle kaartuva, koskettaen kärkiosaltaan runkoa sivulla tai selän päällä. Synnynnäinen töpöhäntä suvaitaan.

RAAJAT

ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Vahvat ja voimakasluustoiset. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Olkavarsi ja lapa ovat lähes samanpituiset, kyynärvarsi on hieman pitempi.
LAVAT: Suhteellisen viistot ja lihaksikkaat.
OLKAVARRET: Hieman viistot ja voimakkaat.
KYYNÄRPÄÄT: Suoraan taakse suuntautuvat, lavan yläkärjen kautta vedetyn pystysuoran linjan kohdalle sijoittuneet.
KYYNÄRVARRET: Vankat ja pystysuorat.
RANTEET: Joustavat, vain vähän taipuneet.
VÄLIKÄMMENET: Keskipitkät, hieman viistot.
KÄPÄLÄT: Tiiviit, korkeat, pyöreähköt ja eteenpäin suuntautuneet. Päkiät ovat kimmoisat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat.

TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Vahvat ja lihaksikkaat, takaa katsoen suorat ja yhden- suuntaiset.
REIDET: Leveät, pitkät ja vahvalihaksiset.
POLVET: Eteenpäin suuntautuneet; polvikulma keskisuuri. Raajan etulinja on tasaisesti kaartuva.
SÄÄRET: Pitkät ja jäntevät.
KINTEREET: Matalalla; kinnerkulmat selvät.
VÄLIJALAT: Lyhyet ja voimakkaat, pystyasentoiset.
KÄPÄLÄT: Tiiviit, etukäpäliä hieman pitemmät ja matalammat. Päkiät ovat kimmoisat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat.

LIIKKEET: Keveät, maatavoittavat ja vaivattomat. Vaihtaa herkästi ravin laukaksi, joka on mieluisin liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista.
NAHKA: Kauttaaltaan tiivis ja poimuton.

KARVAPEITE
KARVA: Peitinkarva on karkeaa ja suoraa, kaulassa, selässä ja reisien takaosassa pitempää kuin muualla. Pohjavilla on pehmeää ja tiivistä.
VÄRI: Musta, joka voi olla himmeä tai vivahtaa hieman ruskeaan. Useimmiten valkoiset, jyrkkäreunaiset merkit päässä, kaulassa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa.

KOKO JA PAINO
KOKO: Ihannesäkäkorkeus uroksilla 57 cm, nartuilla 52 cm, sallittu poikkeama +- 3 cm.
PAINO: Ihannepaino uroksilla 25 - 28 kg, nartuilla 17 - 20 kg.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
- hento luusto
- kapea kallo
- suippo kuono
- pehmeät tai lepakkomaiset korvat
- voimakkaasti kupera otsa
- keltaiset silmät
- löysä kaulanahka
- liian syvä tai tynnyrimäinen rintakehä
- pystyt lavat
- suorat kintereet ja litteät käpälät
- takaraajojen kannukset
- valkea väri mustin läiskin sekä vähäiset sudenkarvaiset merkit
- laineikas karvapeite
- suora tai puutteellisesti kaartunut häntä.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- ylä- tai alapurenta
- herasilmät
- taitto- tai luppakorvat
- muut kuin rotumääritelmässä mainitut värit
- aggressiivisuus ihmisiä kohtaan.

HUOM: Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutu- neina kivespussiin.